Rakennettu ympäristö on 83% kansallisesta varallisuudestamme, ja energiankulutuksesta noin kolmannes menee rakentamiseen ja rakennuksien ylläpitoon. Energian kohonnut hinta on nostanut asumisen energiankulutuksen keskustelun pääaiheeksi.
Talven aikana kulutusta on pudotettu yksinomaan tottumuksia muuttamalla. Tämä on erinomainen kehitysaskel. EU-komission ehdotus energiatehokkuusdirektiiviksi asettaa tavoitetason vielä huomattavasti korkeammalle. Neuvottelut direktiivin tarkemmasta sisällöstä ovat kesken, mutta suunta on selvä.
Ehdotuksessa kaikkien uusien rakennusten täytyisi olla vuonna 2030 nollaenergiarakennuksia - julkisten rakennusten jo kolme vuotta tätä määräaikaa aiemmin. Myös nykyisten rakennusten energiatehokkuuden parantaminen ehdotetulle tasolle vaatii nopeita toimia. Muutokset koskisivat varovaisen arvion mukaan viidesosaa Suomen rakennuskannasta.
Jotta vaatimuksiin päästäisiin, täytyy rakennusten remonteissa keskittyä energiatehokkuuden parantamiseen. Tehokkaat ratkaisut vaativat kokonaisvaltaista suunnittelua, jossa on huomioitava etenkin rakennusten käyttäjät. Tänä talvena on todistettu käyttäjien sitoutumisen merkitys energiankulutukseen. Tehokkuuden parantaminen nykyisestä vaatii kuitenkin lisää suunnittelua ja enemmän suunnittelijoita.
Suunnitelmat toteutetaan käytettävissä olevin resurssein, oli sitten kyseessä raha, materiaalit tai tekijät. Onko resursseja saatavilla riittävästi, jos puoli Eurooppaa aloittaa remontit samanaikaisesti? Materiaalien lisäksi tarvitsemme osaavia, energiatehokkuuteen keskittyneitä tekijöitä. Nykyisinkin ammattilaisia on usein haastavaa löytää.
Varmaa siis on, että osaajia tarvitaan lisää. On reagoitava ajoissa, eikä vasta viimeisten joukossa vuonna 2032. Tuleva vuosikymmen on energiatehokkuuden vuosikymmen.
Janne Tähtikunnas
DI, Toimitusjohtaja
RIL