Nykyaikaiset, luotettavat ohjelmistot säästäisivät hoitajien kallisarvoista työaikaa ja auttaisivat heitä keskittymään tärkeimpään – potilaiden hoitamiseen.
Vuosia sitten, nuorena suunnittelijana, olin seuraamassa erään puhelinkeskuksen arkea. Puhelimet soivat ja asiakaspalvelu ruuhkaantui, kun henkilökunta navigoi viiden eri järjestelmän välillä ja yritti ratkoa ongelmia yksi kerrallaan. Kirjoitin käyttötapauksia muistiin ja dokumentoin, miten henkilökunta käytti järjestelmiä. Tavatessamme seuraavan kerran näytin rautalankamallin uudesta käyttöliittymästä, jonka olin piirtänyt havaintojeni pohjalta. Vastaanotto oli epäilevä. Yksi ihmetteli, voisiko järjestelmä todella olla näin sujuva. ”Olisi hyvä, jos tässä näkyisivät asiakkaiden aiemmat puhelut”, sanoi toinen osoittaen luonnoksiani. ”Siinä tapauksessa lisäämme ne tähän”, vastasin, ”Ja jatkamme iterointia yhdessä, kunnes tämä on teille täydellinen.” En koskaan unohda sitä, miten heidän katseensa tuolloin kirkastuivat.
Pikakelaus tähän päivään: Sairaanhoitajat ja muu hoitohenkilökunta joutuvat yhä käyttämään järjestelmiä, jotka eivät täytä heidän tarpeitaan. Tuoreen selvityksemme mukaan hitaat, virhealttiit ja huonosti suunnitellut ohjelmistot hukkaavat päivittäin yli tunnin sairaanhoitajien työaikaa. Esimerkiksi silloin, kun potilasta siirretään jatkohoitoon toiseen terveyskeskukseen tai sairaalaan, hoitajien on tarkisteltava hänen tietojaan useilla välineillä – puhelimitse, sähköpostitse ja joskus jopa faksilla. Ihannetilanteessa he näkisivät kaikki potilaan tiedot yhden järjestelmän yhdestä näkymästä.
"Hitaat, virhealttiit ja huonosti suunnitellut ohjelmistot hukkaavat päivittäin yli tunnin sairaanhoitajien työaikaa."
Miten tilanne on päässyt näin pahaksi? Suomen keskeiset potilastietojärjestelmät on suunniteltu pääasiassa tietojen keräämistä varten. Potilaan tietoja ei näytetä hoitohenkilökunnan tarvitsemalla tavalla ja hoitotehtäviä tuetaan välttävästi tai ei lainkaan. Sairaanhoitajien työvälineiden kehitys kulkee jälkijunassa lähes mihin tahansa muuhun ammattiryhmään verrattuna.
Käyttäjäkeskeinen suunnittelu on vain osa ongelman ratkaisua. Lisäksi vaaditaan asennemuutosta: sairaanhoitajien työn tukeminen toimivilla tietojärjestelmillä on yhtä tärkeää kuin lääkärien. Suomessa jokaista lääkäriä kohden on kolme sairaanhoitajaa, joten sen, että hoitajia pystyttäisiin tukemaan usein toistuvissa työtilanteissa, tulisi olla järjestelmäsuunnittelun tärkeimpiä prioriteetteja. Nykyaikaiset, luotettavat ohjelmistot säästäisivät hoitajien kallisarvoista työaikaa ja auttaisivat heitä keskittymään tärkeimpään – potilaiden hoitamiseen. Voisivatko toimivat tietojärjestelmät auttaa sairaanhoitajia myös viihtymään työssään paremmin?
Minttu Paukkunen
Design Director
Reaktor Health